Museot ja kartanot

Alikartanon eli Frugårdin tila perustettiin 1600-luvun alussa Mäntsälään Mustijoen rantaan. Tilan nykyinen päärakennus Ylipytinki valmistui vuonna 1805, korvaten noin 1730-luvulla valmistuneen Alipytingin. Kartanon virallinen nimi on nykyisin Alikartano Frugård. Piha-alue muodostaa symmetrisen kokonaisuuden yhdessä uuden ja vanhan päärakennuksen sekä puodin ja uuden huoltorakennuksen kanssa. Ylipytinki oli poikkeuksellinen rakennus jo omana aikanaan pohjaratkaisunsa ja kattorakenteensa takia. Rakennuksen keskellä sijaitsee kahden kerroksen korkuinen, lehterien kiertämä sali. Ensimmäisessä kerroksessa salia reunustavat rakennuksen muut asuinhuoneet.

Alikartano restauroitiin museoksi vuosien 1973-1983 aikana. Tällöin päärakennuksen huonejako palautettiin alkuperäiseksi ja seinien pintakäsittelyt ja sapluunamaalaukset konservoitiin.  Museo kertoo Nordenskiöld-suvun vaiheista. Suvun esi-isien omistukseen kartano tuli vuonna 1709 ja se tunnetaan mm. maailmankuulun tutkimusmatkailijan ja Koillisväylän ensimmäisen purjehtijan Adolf Erik Nordenskiöldin (1832-1901) lapsuudenkotina. Myös useat muut suvun jäsenet olivat kiinnostuneita tutkimisesta, ja tila toimi ns. mallitilana. Täällä viljeltiin ensimmäisten joukossa Suomessa muun muassa perunaa.

Nummisten kylässä sijaitseva Alikartanon museo on avoinna vain kesäkautena. Museo kuuluu museovirastolle, mutta tällä hetkellä sen toimintaa ylläpitää Mäntsälän kunta. Museo kuuluu museokorttimuseoihin.

Museolla toimii myös museokauppa ja museokahvila Hedda Noora sijaitsee viereisessä piharakennuksessa.

Osoite: Nummistentie 48, 04660 Numminen.

Lähde entisajan käsityöläisten asuinalueelle, jossa voit tutustua menneiden vuosisatojen elämään ja vanhoihin käsityöammatteihin! Vanhalla käsityöläisten asuma-alueella Mäntsälän Sepänmäellä voit astua puusepän, kutojan, suutarin, kupparin sekä monen muun kädentaitajan maailmaan. Tuvan ja sen yhteydessä olevan työtilan sisustus kertoo ammatinharjoittajan elämästä ja työskentelystä.

Sepänmäen käsityömuseo Mäntsälän Hirvihaarassa on elävä ja toimiva ulkomuseo, joka kertoo 1700 – 1900-lukujen elämästä hauskalla ja mielenkiintoisella tavalla. Eri ammattiryhmien työpajat ovat alkuperäisessä asussaan viehättävien asuntojen yhteydessä. Museoon on kerätty noin 8 000 käsityöhön liittyvää esinettä ja yli hehtaarin suuruisella alueella on 20 eri rakennusta ja niissä 14 verstasta tai työtilaa.

Useimmat museorakennukset ovat alkuperäisellä paikallaan, vain aikaisemmin hävitettyjen mökkien tilalle on siirretty vastaavanlaiset rakennukset. Myös mökkien nimet “Pirkkala”, “Sepäntupa”, “Jokapaikka”, “Hemmilä”, “Leppälä” ja “Koskela” ovat alkuperäisiä paikannimiä. Näin Sepänmäki pikkumökkeineen muodostaa mielenkiintoisen asutusryppään, joka kertoo aidosta entisaikaisesta mäntsäläläisestä elämänmuodosta autenttisella tavalla.

Vanhat pihamuodot ovat kauniita ja sopusuhtaisia. Viehättävän ulkomuseon tunnelmaa lisäävät mökkien välissä kiemurtelevat polut sekä piha-alueiden perinteiset koriste- ja hyötykasvit.

Museossa järjestetään käsityöläisnäytöksiä, maalaismarkkinat elokuussa sekä monia muita tapahtumia. Koskelan kahvitupaan voi pysähtyä nauttimaan pihapiirin kesäisestä maalaistunnelmasta.

Mäen tarina alkaa kyläsepistä

Kaikki sai alkunsa, kun mäki luovutettiin kyläseppien käyttöön 1700-luvulla. Heidän jälkeensä tuli myös muita käsityön ammattilaisia kauempaakin. Käsityöt taitavia ammattilaisia arvostettiin ja heidän tekemiään tarve-esineitä tarvittiin päivittäin.

Seppä oli kyläyhteisön arvostetuin käsityöläinen. Seuraavana tuli  vaatteiden valmistaja, kylän räätäli. He olivat kyläläiset kengissä pitävien suutarien tavoin yleensä myös oppineita, mikä tarkoitti 1800-luvun alussa luku- ja kirjoitustaitoa. Puusepät olivat myös arvostettuja, koska heidän valmistamiaan esineitä tarvittiin joka päivä.

Muita Sepänmäen ammattilaisia olivat kankaankutoja, pitsinnyplääjät, ompelijat, kehrääjät, köydenpunoja ja täkintikkaajat. Kiertäviä käsityöläisiä olivat maalarit, kirvesmiehet ja muurarit. Sepänmäellä asui myös kansanparantaja, joka osasi kupata, iskeä suonta ja valmistaa rohtoja luonnonkasveista.

1920-luvulle tultaessa Sepänmäen merkitys väheni, kun siirryttiin käyttämään teollisesti tuotettuja tarve-esineitä. Viimeinen asukas, kylän seppä, kuoli 1950-luvulla. Hänen jälkeensä mäki hiljentyi väliaikaisesti vuosikymmenien ajaksi ennen muutosta museoalueeksi.

Museoalueen osoite: Sepänmäki 10, 04680 Hirvihaara

Tila on osa entistä Lassilan perintötilaa. Vuonna 1905 tilan osti insinööri Holmberg, joka jo omisti Hirvihaaran tulitikkutehtaan. Kartanon nykyinen päärakennus on Jarl Eklundin suunnittelema ja se on valmistunut vuonna 1918. Insinööri Holmberg puolisoineen ei ehtinyt kauaa nauttia uudesta kartanosta. Vuonna 1926 hän menehtyi vammoihin, jotka hän oli saanut vuotta aikaisemmin tulitikkutehtaan uusia koneita siirrettäessä sattuneessa onnettomuudessa.

Holmbergin leski myi kartanon ja vuosien varrella se on kokenut monia omistajanvaihdoksia. Hirvihaaran kartanossa on toiminut talvisodan aikana kartanon silloisen omistajan, vapaaherra Johan Ramsayn puolison Dagmarin perustama sotilaiden toipilaskoti. Mäntsälän kapinan aikaan kartanon omisti kapinan paikallisiin johtohahmoihin kuulunut Pentti Sakkinen. Nykyisin kartanossa toimii suosittu kokoushotelli Hirvihaaran Kartano, jonka myös monet hääparit haluavat juhlapaikakseen.

Vuonna 1693 ¾ kylän maista käsittänyt ratsutila joutui Petter Fischerin haltuun. Hänen sukunsa omisti kartanon 1790-luvulle saakka, jolloin tilan osti helsinkiläinen Sederholmien kauppiassuku. Vuonna 1885 Saaren kartano siirtyi Vapaaherra Richard Casimir de la Chapellelle. Hän perusti Saarelle tulitikkutehtaan, jonka toimintaa hänen poikansa Knut Richard jatkoi.

Knut Richard de la Chapelle avioitui Anni Erichin kanssa vuonna 1919. Heidän ainoa poikansa Curt Richard syntyi vuonna 1929. Anni de la Chapellen ensimmäinen puoliso oli sosiaalidemokraattien kansanedustaja Mikko Erich, jonka puhetilaisuutta Mäntsälässä Ohkolan työväentalolla oikeisto vastusti niin, että sysäys Mäntsälän kapinaan lähti liikkeelle tästä tapahtumasta.

Annin ja Knut Richardin poika syntyi jo uudessa päärakennuksessa, jonka suunnitteli Jarl Eklund. Arkkitehtina hän oli erityisen perehtynyt Suomen historialliseen arkkitehtuuriin ja hän oli varsin tunnettu kartanonisäntien keskuudessa. Jarl Eklund suunnitteli mm. moniin maamme kartanoihin niiden tyyliin ja historiaan sopivia muutoksia ja lisäyksiä. Helsingissä Taidehalli ja Hankkijan talo ovat hänen suunnittelemiaan. Tyylillisesti Saaren kartano edustaa selkeää klassismia, johon Eklund on sopivasti sekoittanut barokin piirteitä – esimerkiksi kartanon sisäänkäynnissä on barokin henkeä.

Vapaaherra Knut Richard de la Chapelle kuoli lyhyen sairauden jälkeen jo vuonna 1934. 1930-luvun alun vuodet olivat olleet taloudellisesti vaikeita, vapaaherran sijoitukset olivat epäonnistuneet ja uuden kartanon rakentaminen oli ollut kallista. Knut Richardin kuoleman jälkeen pesän velat olivat varoja suuremmat. Ruotsalainen trusti kaappasi tulitikkutehtaan, asutushallitus osti kartanon maineen ja myös kartanon irtaimistoa, karjaa ja maatalouskoneita myytiin useassa huutokaupassa.

Kartanon maista muodostettiin asutushallituksen toimesta asutus- ja viljelytiloja. Myös kantatila jätettiin kokonaispinta-alaltaan suhteellisen suureksi osittain siksi, että rakennuskanta ja puistoalue olivat arvokkaita ja kookkaita. Päärakennuksesta suunniteltiin tasavallan presidentin viikonlopunviettopaikkaa. Silloisen presidenttiparin P.E. ja Ellen Svinhufvudin kerrotaan mieltyneen paikkaan, mutta asia ei edennyt ja syksyllä 1939 suunnitelmat muuttuivat kokonaan. Talven 1939-40 helsinkiläinen Sofianlehdon lastenkoti oli Saaren kartanossa sotaa paossa ja syksyllä valtio luovutti Saaren kartanon vasta perustetulle Invalidisäätiölle. Saaren kartanosta tuli Invalidien maatalousoppilaitos, jossa koulutettiin sodassa vammautuneita.

Nykyisin Saarella toimii puutarha- ja maatalousoppilaitos Keuda, jossa koulutetaan mm. floristeja ja luonto-oppaita. Vuosittain toukokuussa järjestetään puutarhalla Kevätpuutarhapäivä, elokuussa Luontopäivä Keudassa ja joulukuussa puutarhalla on pienimuotoiset Opiskelijoiden joulumyyjäiset.

Saaren kartanon alueella opiskelevat myös eläinlääkäriopiskelijat Helsingin yliopiston kliinisen tuotantoeläintieteen laitoksella. Saaren kartanolta saatavia palveluita ovat kukka- ja puutarhamyymälä, koirapäiväkoti Haukkula, Valtra huolto ja opiskelijaravintola Lusikkalinna.

Saaren kartanosta lisää myös Keudan verkkosivuilla.

Katso esittelyvideo Saaren kartanon kampukselta

Vuonna 1605 Kirkholman taistelussa (1600-1629 Ruotsi-Suomen ja Puolan sota Liivinmaan herruudesta) ratsumestari Henrik Wrede pelasti kuningas Kaarle IX:n hengen kun hän taistelussa luovutti hevosensa kuninkaalle, jotta tämä pääsi pakoon viholliselta. Henrik Wrede sai itse surmansa jäätyään vihollisen saartamaksi. Osoittaakseen kiitollisuuttaan kuningas lahjoitti Wreden leskelle Gertrud von Ungernille ja heidän lapsilleen useita läänityksiä. Näihin läänityksiin kuuluivat myös Mäntsälässä sijaitsevat Sälinkää ja Numminen.

Sälinkään kartano säilyi Wreden suvun omistuksessa vuoteen 1730, jolloin se siirtyi Agneta Wreden vävylle Magnus Julius de la Gardielle. Tila vaihtoi omistajaa useita kertoja, omistajasukuina olivat von Troil, Stjernvall, Sohlberg, Pentzin, Terichoff, Eklöf. Sälinkään kartanon tila oli Mäntsälän suurimpia tiloja, itsenäisyyden alkuun mennessä tilasta oli erotettu noin 100 torppaa.

Torpille on annettu persoonallisia nimiä, joista osa on jäänyt elämään talojen ja kylän nimistöön. Sälinkään torppia olivat mm. Mekka, Egypti, Brasilia, Betlehem ja Frankrike. Torppariajan elämää muistellaan lokakuun alussa Sälinkäällä vietettävissä Torpparihulinoissa.

Torpparilain ja maanhankintalain seurauksena Sälinkää pirstoutui itsenäisiksi tiloiksi. Kartanon päärakennus on Mäntsälän kunnan omistuksessa. Sälinkään kartanoseura pitää siellä tilausravintolaa, joka on suosittu häiden ja perhejuhlien pitopaikka. Myös Torpparihulinat-tapahtumaa koordinoi Sälinkään Kartanoseura.

Lisätietoja ja tilavaraukset sekä tiedustelut Sälinkään kartanon verkkosivuilta

Katso video Sälinkään kartanosta ja kylästä.

Kartano on yksityisomistuksessa eikä ole avoinna yleisölle, mutta päärakennusta on mahdollista ihailla esimerkiksi Mäntsälän terveyskeskuksen pihalta, johon kartano näkyy hyvin.
Mäntsälän kartanoon liittyy romanttinen tarina Venäjän keisari Aleksanteri I:n ja kartanon tyttären Ulla Mollersvärdin romanssista. Mäntsälän kartanon omistajalla maaherra Carl Adolf Möllersvärdillä ja hänen puolisollaan Maria Charlotta L`Estradella oli neljä poikaa ja neljä tytärtä, joista Ulrika Otteliana (Ulla) oli syntynyt vuonna 1791. Porvoon valtiopäivien aikaan 1809 keisari Aleksanterin kerrotaan ihastuneen Ullaan ja keisari myös vieraili Ullan kotona Mäntsälässä. Porvoon valtiopäivien aikaan Ulla oli 18-vuotias ja keisari 32-vuotias.
Pari vuotta keisarin vierailun jälkeen Mollersvärdin perhettä kohtasi suuri kunnia, kun Ulla kutsuttiin keisarin hoviin hovineidoksi. 1813 Ulla vihittiin avioliittoon kenraalimajuri O.R. von Essenin kanssa. Avioliitto ei ollut morsiamelle mieleinen ja hän karkasi jo hääiltana. Avioliitto purettiin jo vuotta myöhemmin. Ulla asettui asumaan Porvooseen. Hän ei enää avioitunut uudelleen. Vuonna 1878 Ulla Möllersvärd kuoli 87-vuotiaana. Hänet on haudattu Porvooseen.
Mika Waltari kirjoitti vuonna 1944 teoksen Tanssi yli hautojen, joka kertoo Ullan ja Aleksanterin tarinan. Teoksen pohjalta on tehty vuonna 1950 elokuva, jonka pääosassa ovat Eila Peitsalo ja Leif Wager.

Kirvun pitäjämuseo sijaitsee vanhassa viljamakasiinissa Mäntsälän kirkonmäellä, osoitteessa Vanha Porvoontie, Mäntsälä. Museo kertoo rajan taakse jääneestä Kirvun pitäjästä.

Museossa on paljon evakkokuormissa tuotua esineistöä, mm. Vapaussodan Kirvun Rintamamiesyhdistyksen lippu, julisteita, karttoja, pukuja ja kodintarpeita. Valokuvia Kirvusta on noin 7000. Museoesineistöstä saa monipuolisen kuvan arkisesta työstä ja harrastuselämästä Kirvussa.

Esillä on myös ministeri Juho Niukkasen esineistöä ja kirjallisia muistiinpanoja sekä asiakirjoja. Hän oli syntyjään kirvulainen.

Tutkijoille on käytössä Kirvusta kertova arkisto.

Lisätietoja Kirvun pitäjäseuran sivuilta.

Museo on avoinna sopimuksen mukaan. Ota yhteyttä! Ei sisäänpääsymaksua. Tiedot museon tapahtumista löytyvät Mäntsälän tapahtumakalenterista (linkki kalenteriin).

Yhteydenotot tutustumista varten: Sirpa Suvanto, puh. 040 – 7151619