Opettele oman tulisijan käyttö ja käyttäytyminen. Huomio naapuri puun poltossa! – vaalea ja hajuton savu kertoo onnistuneesta poltosta.
Yli puolet suomalaisista omakotiasujista on sitä mieltä, että talossa pitää olla tulisija. Takkatuli luo tunnelmaa ja on merkittävä vara- ja lisälämmön lähde sähkö- ja öljylämmittäjille. Puulämmitteinen sauna onkin sitten jo suomalaisille lähes pyhä asia. Puulämmitteiset kylpytynnyrit ovat lisääntyneet ja niitä käytetäänkin ympäri vuoden.
Puun polttamisella on myös nurja puoli, pienhiukkaset vaarantavat terveyttä niin sisällä kuin ulkonakin. Mustana tupruttava savu voi kiristää naapurivälejä ja polttopuiden säilytys voi olla paloturvallisuusriski. Pienhiukkasten terveyshaitat on hyvin tiedossa, mutta niitä on näkymättömyytensä takia hankala tiedostaa. Puun poltossa syntyvät pienhiukkaset ovat myrkyllisiä ja syöpää aiheuttavia yhdisteitä. Yhdisteet vaikuttavat myös sydän- ja hengityssairauksien kehittymiseen ja pahentavat oireita. Erityisesti tiiviisti rakennetuilla asuinalueilla puun poltosta syntyvät savut voivat aiheuttaa haittaa. Lämmityskaudella usein savut jäävät leijumaan matalalle, jolloin ne päätyvät ilmanvaihdon kautta sisälle oleskelutiloihin. Kylpytynnyreiden piiput ovat niin matalia, että savut päätyvät pihojen oleskelualueille. Savuhaitan ja paloturvallisuuden minimoimiseksi on kylpytynnyri syytä sijoittaa vähintään neljän metrin etäisyydelle naapurin rajasta. Polttoajan kestolla on suora vaikutus haitan suuruuteen. Polttoa voisikin mahdollisuuksien mukaan rajata kahteen tuntiin.
Tulisijan oikeilla käyttötavoilla ja polttoaineen laadulla on huomattava merkitys pienhiukkasten syntyyn. Tulisijan oikea käyttö on aina tulisijakohtaista, opi siis tunnistamaan oman tulisijasi niksit sekä savun käyttäytyminen. Yleisohjeena voidaan antaa, että sytyttäminen kannattaa tehdä päältä. Klapit ladotaan vaakatasoon, isoimmat klapit tulisijan pohjalle, pienimmät puut päälle ja päällimmäiseksi lastut ja pilkkeet. Puita ladotaan maksimissaan puolet tulipesän tilavuudesta. Päältä sytyttämisen etuina on paloilman riittäminen sekä palokaasujen palaminen. Alta sytyttäessä kaikki puut palavat yhtä aikaa eikä palamisprosessi saa riittäväsi ilmaa, tällöin myös palokaasuja syntyy enemmän eivätkä ne pala palamisilman avulla. Sytykkeinä kannattaa pahvin ja paperin sijasta käyttää puusytytyspaloja tai puusta veistettyjä lastuja. Erityisesti sytytyksessä korvausilman saannista tulee huolehtia. Toinen pesällinen lisätään hiilloksen päälle, puut ladotaan tiiviisti ja irti seinästä. Tulisijassa ei saa polttaa mitään roskia! Roskien poltto vahingoittaa tulisijan rakenteita sekä lisää merkittävästi pienhiukkasten syntyä. Oikea polttotapa vaikuttaa myös energiatehokkuuteen, eli silkkaa säästöä kun vähemmällä puumäärällä saavutetaan enemmän lämpöä.
Polttopuiden oikealla säilytyksellä taataan laadukas polttoaine. Polttopuut tulee säilyttää hyvin tuulettuvassa puuvarastossa, vain näin ne säilyvät kuivina. Talon seinustaa vasten räystään alla säilytetyt puut ovat paloturvallisuusriski eivätkä puut pääse tuulettumaan kunnolla. Sisätiloissa polttopuita ei kannata säilyttää kahta päivää pidempään, pitkäaikainen säilytys sisällä huonontaa huoneilmaa homeiden muodossa.
Tulisijan vuosittainen nuohous sekä kiuaskivien säännöllinen vaihto ja tulisijan oikea käyttö pidentävät tulisijan käyttöikää ja parantavat hyötysuhdetta. Kovin iäkkäiden tulisijojen vaihto uudempaan saattaa tulla jossain kohtaa ajankohtaiseksi, ne voivatkin olla melkoisia savukaasujen tupruttajia.
Keski-Uudenmaan ympäristökeskuksessa on käynnissä Ympäristöministeriön rahoittama hanke, jossa kartoitetaan savukaasuhaittojen ennaltaehkäisyn keinoja. Puun polttoa ei kuitenkaan olla kieltämässä.
Teksti: Anniina Helminen
Lisätietoja:
Tapio Reijonen, 040 314 4727, tapio.reijonen(@)tuusula.fi
Hanna Keinänen, 040 314 4728, hanna.keinanen(@)tuusula.fi
